Keskiaikaisen inkvisition käsikirjan opit ovat heränneet eloon Reykjavikin opiskelijapiireissä. Kun ulkomaalainen nuorukainen löydetään kammottavalla tavalla murhattuna, lakinainen Thóra Gudmunðsdottir joutuu sukeltamaan mustaan maailmaan, jollaista ei pitänyt enää olla olemassakaan.
Yrsa Sigurðardottirin huikea nykytrilleri ja kansainvälinen bestseller vie muinaisten saagojen, noitavainojen ja mahtavan luonnon Islantiin.
Odotukseni olivat korkealla, mutta kirjan juoni ei vastannut mielikuvaani lähellekään. Odotin enemmän kuvauksia noituusriiteistä, muinaisista islantilaisista myyteistä yhdistettynä nykyaikaan, jotain Jumalat juhlivat öisin -kirjan tapaista siirrettynä islantilaiseen kulttuuripiiriin.
Kolmas merkki piti pääosanesittäjänään kuitenkin Thóran, apulaisenaan saksalainen lakimies Matthew. Liikaa otettiin esille heidän välisiä jännitteitään, sekä valitettavasti, tähän kirjaan ei mielestäni olisi kuulunut Thóran lasten ongelmat. Liikaa kuvioita ympätty samaan kirjaan! Itse murhan selvitessä kävi ilmi, että syyllisiä oli - kuka enemmän, kuka vähemmän - liki jokainen korokkeelle nostettu sivuhenkilö, ei hyvä.
"tse murhan selvitessä kävi ilmi, että syyllisiä oli - kuka enemmän, kuka vähemmän - liki jokainen korokkeelle nostettu sivuhenkilö, ei hyvä."
VastaaPoistaNo olipa mukavaa, kun spoilasit. Varovaisuutta arvioihin!
:Pettynyt
Enhän minä kertonut mihin sivuhenkilöt olivat syyllisiä...
VastaaPoistaTäytyy myöntää että lapsien ongelmat olivat hieman yllättävä veto, mutta mielestäni sivuhenkilöiden osallisuus tapahtumiin ei mielestäni ollut huono juttu - ennemminkin yllättävä ja mielenkiintoinen! Mielestäni oli mukava lukea erilainen loppu kirjalle kun syyllisiä ei ollutkaan tuttuun tapaan vain yksi ja sama henkilö joka vannoo ikuista kostoa joutuen linnaan lusimaan tapahtumia - liian tavanomaista ja kulunutta. Myös mielestäni tavat joilla he olivat sekoittuneet tapahtumiin olivat mielenkiintoisia ja lopulta kuitenkin oli mielestäni mukavaa huomata että kirjan ihmiset olivat inhimillisiä!
VastaaPoista