Uskotko yliluonnolliseen, uskotko telepatiaan?
"Oletteko lukenut ne kaikki?" Tietenkään en. Tai ehkä. Itse asiassa en minä tiedä. Se on monimutkaista. On kirjoja jotka olen lukenut ja unohtanut (niitä on paljon) ja toisia joita olen vain silmäillyt ja jotka muistan. En siis ole lukenut mutta olen selaillut kaikkia, nuuhkinut, puntaroinut niitä. Sen jälkeen kirjalla on kolme mahdollista suuntaa (puhun kirjoista jotka olen itse valinnut, hankkinut ja sikäli "karsinut", enkä kirjoista jotka olen saanut): kirja luetaan heti tai melko pian, se luetaan myöhemmin (siihen voi mennä viikkoja, kuukausia tai vuosia, mikäli olosuhteet eivät ole suotuisat ja tulva on liian voimakas; sitä nimitetään "luettavien kirjojen pinoksi") tai se sijoitetaan hyllyyn. Nämäkin kirjat on tietyllä tavalla "luettu", niitä ei ole järjestelty pelkästään kirjastooni vaan myös mieleeni. Niistä on vielä jonakin päivänä hyötyä, en tiedä milloin enkä mitä tarkoitusta varten, mutta ne eivät ole siellä sattumalta.
Vaikka opas keskittyykin pääosin ohjaamaan yrityksiä nettimaailman syövereihin, löytää siitä tällainen vaatimaton kirjabloggaajakin monen monta ideaa sekä myös siunauksen omalle toiminnalleen ja sen lähtökohdille.
Murhia, huume- ja asekauppaa, lahjontaa, kiristystä – mafian syntilista on vaikuttava. Nykymafia on kasvanut sisilialaisesta suojelubisneksestä maailmanlaajuiseksi organisaatioksi ja ulottanut lonkeronsa Välimereltä koko Eurooppaan ja Amerikkaan. Se on tehnyt itsensä näkymättömäksi piilottamalla liiketoimintansa laillisten yritysten taakse sekä kietomalla hallituksia ja oikeusjärjestelmiä pikkusormensa ympärille.
Julkisuudessa toistetaan selityksiä suomalaisen ruuan halpuudesta, kotimaisuudesta, puhtaudesta, terveellisyydestä ja huoltovarmuudesta. Elintarvikebisneksen johto vakuuttaa meille, että ruokaketjun joka portaassa käydään armotonta kilpailua. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja kuluttajien tyytyväisiä. Seppo Konttinen perehtyi suomalaiseen ruokabisnekseen ja huomasi, että elintarviketalous on keskittynyt muutaman suuryrityksen varaan. Näiden korjaamia voittoja on rakennettu salaisilla sopimuksilla, hintayhteistyöllä ja keskinäisillä liittoutumilla.
Romanovien hallitsijasuku oli yli kolmensadanvuoden ajan maailman mahtavin ja värikkäin dynastia. Monet luulevat kenties suvun sammuneen vallankumouksen pyörteissä 1917. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä suku elää yhä ja on voimissaan. Ruotsalainen kirjailija ja toimittaja Staffan Skott on tavannut ja haastatellut useita oman aikamme Romanoveja. Hupaisia yksityiskohtia vilisevässä kirjassaan hän kertoo, mitä suvun perillisille tapahtui vallankumouksen jälkeen ja millaista heidän elämänsä oli Neuvostoliiton aikana. Romanovit tutustuttaa lukijansa tsaarin valtaistuimen liepeillä pyörineisiin piireihin, suuriruhtinaisiin ja heidän perheisiinsä. Se vie mukanaan sotakentille ja rauhan ajan salonkeihin, keskelle rakkausseikkailuja ja poliittisia juonitteluja, sosiaalisiin uudistuspyrkimyksiin – ja taas takaisin hovin kepeisiin puutarhajuhliin. Skott on haastatellut muun muassa Venäjän kruununperillistä – Aleksanteri II:n pojanpojanpoikaa –, kööpenhaminalaista pankkiiria sekä Yhdysvaltain merivoimien everstiä, kaikki aitoja Romanoveja.
Kotona leivottua pullaa pidetään vaarallisempana kuin tehdastekoista. Monissa esikouluissa kielletään lapsia nykyisin osallistumasta keittiötöihin, ja toisinaan heitä kielletään jopa itse levittämästä voita leivän päälle. Nakkikioskin pitäjän on paljon helpompi saada lupa jauheperunasoseelle kuin oikean perunasoseen myymiseen.
Kas tässä muutama simppeli ohje, joista on hyvä aloittaa:
Olen silloin tällöin seuraillut kirjoittajan blogeja (täällä ja täällä), eikä tämä kirja juuri uutta näkökulmaa asiaan tarjonnut. Lievä paatoksellisuus häiritsi satunnaisesti montaa hyvääkin pointtia elintarvike- ja kosmetiikkavalintojen tärkeydestä, mutta hauska ihmissuhdekonteksti kantoi Schlingerin juttuja vallan mainiolla tavalla =) Varaudu muistiinpanojen tekemiseen!
25.-27.1. Pitkän uran Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana tehnyt Mika Mäkeläinen raottaa lukijalle kappaleen sellaista Amerikkaa, johon ei matkaoppaissa törmää. Matka vie aina veteen syöksyvästä esikimokylästä keskelle huumekartellien sotaa etelärajalla. Lukijalle tulee tutuksi myös Guantánamon vankileirin kauheudet sekä lukuisia kunnon kansalaisiakin koskettanut asuntokuplan puhkeaminen, unohtamatta tietenkään viime vuosien poliittisia koti- ja ulkomaan tapahtumia.
-4.11. Suomessa ylpeillään puhtaasta luonnosta ja puhtaista elintarvikkeista. Elämme kuvitelmassa, että kaikki, mitä meille tarjotaan, on turvallista ja aitoa ruokaa. 
Marketit ovat pullollaan ruoaksi kutsuttuja vitaminoituja kevytaterioita. Jatkuvasti vaihtuvat ravintosuositukset panevat pään pyörälle. Parsakaalin ja palapaistin sijaan tankkaamme antioksidantteja ja tyydyttymättömiä rasvoja - emmekä enää tiedä mitä pitäisi syödä.
Toimittaja Mats-Eric Nilsson paljastaa armottomasti elintarvikevalmistajien suurimmat vilpit: kirja kertoo lähes kaiken sadoista E-koodeista, terveysvaikutteisten ruoka-aineiden todelliset haitat sekä paljon, paljon muuta - kaikki tämä Suomen oloihin toimitettuna. Oma ruokaremontti on helppo aloittaa tämän teoksen avulla, sillä kirjasta löytyy myös monien suomalaisien lähituottajien yhteystiedot.
-16.3. Yksi ulkoasiainministeriön perustehtävistä on auttaa ulkomailla pulaan joutuneita suomalaisia. Nyt paljastetaan, miten kummallisista tilanteista kansalaisia on pelastettu vuosien 1918-1981 aikana. Ahdingonalaisten joukosta löytyy heitteille jätettyjä sotalapsia, karanneita aviopuolisoita, villiintyneitä rokkityttöjä ja passinsa kadottaneita seikkailijoita - ja kaikkea siltä väliltä. Tarinoissa on mukana onnettomuuksia ja todellista hätää, mutta myös täydellistä törttöilyä.
3.-4.3. Suomensuojelija on oppaasi suomen kielen pelastamiseen. Teoksessa esitellään seitsemän konkreettista arkiohjetta, joilla jokainen voi itse auttaa kieltämme säilymään. Kirjassa ei hiota pilkun paikkaa, vaan varmistetaan, että pilkun ympärille syntyy elävää suomea.
3.-4.3. Teos lähtee liikkeelle aamiaisen historiasta meillä ja muualla ja etenee kronologisesti kohti nykypäivän terveys- vaikutteisia elintarvikkeita sekä Ikea-aamiaisia. Koska itse olen enemmänkin brunssihenkinen (heti noustua riittää kuppi kahvia ja tukevamman syömingin aika tulee muutamien tuntien kuluttua), tartun ilolla moniin kirjan ruokaohjeisiin. Kukapa sitä aamutuimaan ennättäisikään kokkailla vaikkapa Parmesaani-herkkutattimuffineja tai Mansikkapavlovaa? Kirjoittaja esittelee myös Suomen ja Euroopan suurimpien kaupunkien aamiaistarjoiluja, jotka houkuttavat lukijankin Svart kaffeen perinteisen meriaamiaisen sijaan.