torstai 10. syyskuuta 2009

Eija Reinikainen: Leimatut lapset - Kun koulu ei ymmärrä

-10.8. Miltä tuntuu koulukiusatusta, jolle ratkaisuksi ehdotetaan koulun vaihtoa? Kuinka keskittyä koulun- käyntiin, kun päällimmäisenä on huoli vanhemmista? Miltä ekaluokkalaisesta tuntuu joutua luokan syntipukiksi? Miten maahanmuuttajalapsi pärjää uudessa koulussa?

Koulun arjesta puhuttaessa korostetaan jatkuvasti vaikeaa oppilasainesta, valtavaa erityistuen tarvetta ja oppimisvaikeuksia, muttei kerrota koskaan, miltä lapsista itsestään tuntuu.
Leimatut lapset syntyi opettaja Eija Reinikaisen tarpeesta puolustaa väärin ymmärrettyjä oppilaita ja muistuttaa kuinka tärkeää työtä jokainen kasvattaja tekee.

~*~

Jenni pohti blogissaan mielenkiintoista asiaa: lukevatko ihmiset useaa kirjaa yhtä aikaa. Omalta kohdaltani täytyy vastata ehdottomasti kyllä!

Minulla on aina kesken vähintään pari "kunnon" lukukirjaa, joista ensimmäinen on uutuus ja soveltuu luettavaksi tavallisimmin vain ja ainoastaan silkkihansikkain! Tämän hetkinen uutuuteni on Jens Lapiduksen Siisti kosto. Loput lukukirjoista ovat tavallisesti kirjastosta lainattuja, tiettyjen kirjasarjojen osia tai muuten vain lukulistalleni päätyneitä, kuten Stephenie Meyerin Epäilys tai Holly Petersenin Mies talossa. Yöpöydällä makaa myös Don DeLillon Putoava mies, jota en tosin ole saanut luettua kuin muutaman sivun.

Käsilaukussa matkaa päivittäin mukana mp3-soitin, jonka avulla olen oppinut nauttimaan äänikirjoista, kuten Harlan Cobenin Deal Breaker tai joku vastaava tavallisesti englanninkielinen suhteellisen ajankohtainen teos. Jottei bussissaistuminen käy tylsäksi, varaan käsilaukkuuni myös pokkarin, joka on kevyt kantaa mukana: tällä hetkellä siellä vie tilaa varsin vähällä huomiolla Anne B. Ragden Erakkoravut.

Parvekkeella tupakoidessa täytyy myös mukana olla kirja, tavallisimmin jokin köykäinen tietokirja (kuten Kaari Utrion Kiilusilmä feministi), joka on helppo lopettaa muutaman minuutin lukemisen jälkeen. Olenkohan ainoa ihminen, joka raahaa myös saunaan mukaansa kirjan?

Lapsena minulla oli tapana ulkoiluttaa naapurin koiraa - kirja nenän alla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti