Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle Paula Havaste. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle Paula Havaste. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Paula Havaste: Kotasavun Marja

17.-20.7. Voi, jäipä jotenkin surullinen mieli tästä kirjasta. Niin vahvasti eläytyi tapahtumiin, jotka kuitenkin katkesivat äkkiä. Ensi yö menee tarinaa sulatellessa...

Paula Havasteen edellisessäkin romaanissa vilahtaneen Marjan elämää seurataan aina pikkutytöstä lapinmiehen vaimoksi saakka. Loppua kohti kirjan päämäärä alkaa hahmottua, eikä olisi millään halunnut lukea pidemmälle. Marjan kohtalo oli kyllä arvattavissa hyvin varhain...

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Paula Havaste: Maaren, samaanien sukua

16.-17.1. Kylläpä koukutti Havasteen Lapimaa-sarjan (toistaiseksi?) viimeinen osa niin tiukasti, että oli yötä myöten luettava se loppuun =)

Maaren syntyy harmikseen tytöksi suureen tietäjien sukuun, mutta eihän tytöstä voi samaania tulla, eihän? Kun velipojasta tehdään Rumpu-ukko taidoista välittä- mättä, on Maarenin salaa opiskeltava samat taikakeinot ja enemmänkin.

Kauan riutuu tyttölapsi miehentuskissaankin, mutta viimein sudet hänelle kertovat sen oikean olevan tulossa ja vievän mennessään kaupunkiin asumaan. Loppuratkaisu ei tullut yllätyksenä, mutta hämilleni jäin - toivottavasti kirjasarja vielä jatkuu...

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Paula Havaste: Lapinmaan Nilla - Katekeetan oppipoika

31.12.-11.1. Lapinpoika Nilla joutuu jättämään kotikodan itku kurkussa: äiti antaa hänet kasvatiksi katekeetta Henrikille, kirkon miehelle, joka kiertää pohjoista saarnaten Jumalan sanaa. Nilla-Isitooruksen on pakko hylätä lappalaiset jumalansa, kun hänet pannaan rukoilemaan Herraa Seepaotia, Kiesusta ja muita ristinuskon pyhiä. Matkallaan nuorukainen tapaa portto-Maarian, johon rakastuu. Maaria lapsineen jää kuitenkin taakse, kun piispa määrää Isitooruksen katekeetaksi katekeetan tilalle kauas Lapin korpimaille. Onko Lapista enää paluuta Maarian kaulakuoppaa nuuskimaan?

Ehdin jo pelätä, että Nillan elämänlanka katkeaa liian pian, mutta taisipa kirjoittaja yllättää lukijan tarjoamalla ikuisen lopun!

perjantai 30. toukokuuta 2008

Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna

24.-30.5. Väkevä kertomus satojen vuosien takaa - pohjoisen Annasta, äpärästä, josta kasvaa parantaja ja yrttien asiantuntija. Ämmi, vanha lapinnoita, lupaa nuorelle Annalle elämän kymmenen onnea.

Kymmenen on sinulla onnea edessäsi, enemmän kuin useammilla muilla. Jokaisen onnen eteen joudut tekemään paljon työtä mutta jokainen onni kantaa sinua pitkään. Ensimmäisen onnen avaimet annan minä sinulle ja se on tiedon onni. Metsän lääkkeistä ja yrteistä kerron sinulle kaiken minkä tiedän, ja koko elämäsi sinä kartutat lisää itse tätä tiedon onnea. Toisen onnesi saat kun täytät viisitoista. Se on koparakintuilla asteleva onni omistamisesta ja lisii koko ikäsi aina elämäsi viimeiseen päivään asti. Kolmas on kaipauksen onni ja sen minä saan sinulle antaa. Kaipauksen onni on kipeää laatua, se itkettää ja puristaa sydäntä, mutta silti se on onni. Vain sellainen, joka on saanut kokea suuria, voi kaivaten muistella. Siinä on onnistasi kolme ensimmäistä ja kaikki ne saat ennen kuin kotoasi lähdet. Uudessa pirtissäsi on luvassa monta tuskaa ja monta huolta, mutta siellä kohtaat pian seuraavan onnesi, sen neljännen. Se on naisen onnista suurin ja suloisin, ja sama onni kohtaa sinut moneen kertaan elämäsi aikana. Viides onni on arkinen, kuudennen saat vasta kovan koulun käytyäsi. Seitsemännestä saat nauttia vain muutaman hetken, mutta kahdeksas on yllätys, jota et osaisi tulevaksi aavistaa. Se muuttuu yhdeksänneksi onneksi kun unohdat menneet katkeruudet. Vain viimeinen on enää jäljellä. Se on lyhyt laatuaan mutta sitä kestävämpi ja kaivatumpi. Löydät sen vasta elämäsi viimeisenä päivänä.

Niin lukija saatellaan Annan matkaan, kokonaista ihmiselämää kokemaan. Erityisesti ihastuin kirjan kauniiseen kieleen.