18.-20.10. Kun tarttuu kirjaan, jonka tapahtumapaikkana on Thaimaa, sitä kuvittelee lukevansa turisteista: ranskalainen nuoripari tupakoi muutaman pöydän päässä, tunnistamaton pikkulintu hyppi tuolien alla, saksalainen mies mökötti thainaisen seurassa. He olivat naimisissa, sillä molemmilla oli sormus - Jaanan katse osui kasvojen jälkeen koruihin nimettömissä. Avioliiton tunnisti sormuksia paremmin siitä, etteivät he kuherrelleet käsi kädessä vaan kävelivät hotellialueella peräkkäin ja lievästi tympääntyneinä. Jos he olivat vastarakastuneita, he peittivät sen taitavasti. Iso norjalainen perhekunta lounasti ravintolasalin keskellä, ja he olivat pyytäneet tarjoilijoita siirtämään pöydät yhteen. Eräästä toisesta Pohjoismaasta tulijat olisivat raahanneet ne itse. Sadetta piti myös kiinalainen matkapuhelimiinsa keskittynyt pariskunta, englantilainen kokonaisvaltaista tyytymättömyyttä huokuva nainen, miespari, joista molemmat olivat syöneet mykkäaamiaisen nuoren thaimiehen seurassa, mutta olivat jälleen kahden ja keskustelu pulppusi.Kirja kertoo kuitenkin kirjoittamisesta. Se näyttää miten kirjoittajalla on teokseensa täydellinen valta: hahmot eivät synny ilman kirjoittajan tietoista valintaa, vielä vähemmän vaikutusvaltaa niillä on omaan kohtaloonsa. Joku voidaan pudottaa pois kelkasta tuosta noin vain, tultuaan tarpeettomaksi. Juoni muotoutuu tietoisesti, pikkuhiljaa, ja vaikka se on hento, on sen kuristusote niin väkevä, ettei lukija laske kirjaa yöpöydälleen vaan se tippuu hänen päähänsä. Sitä ei voi jättää kesken, vaikka silmät muurautuvat umpeen. Kirjakaupassa sitä ei kehtaa selata koirankorville, vaan se on pakko ostaa ja kantaa kotiinsa - kirjailijan, kustantajan ja kirjakauppiaan yhteinen toiveuni.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Thaimaa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti